mmarttila "Tosiasioiden tunnustaminen on kaiken viisauden alku."

Lotta Svärd, naisten maanpuolustustyön tukijärjestö

Suomen Lottaperinneliitto ry:n mukaan: ”Kukaan nainen ei ole unohtanut olleensa kerran lotta. Lottakunnioituksen henkiinherättämisen myötä meillä on ollut 90-luvun taitteesta alkaen ainutlaatuinen tilaisuus puhua niistä lähihistorian tapahtumista, joista on pitkään vaiettu”.

Suomalaisen lottatoiminnan historia ulottuu itsenäisyyden alkuaikoihin. https://fi.wikipedia.org/wiki/Lotta_Sv%C3%A4rd

"Suojeluskuntien ylipäällikkö määräsi 29. elokuuta 1919 perustettavaksi suojeluskuntien yhteyteen Lotta-Svärd -naisyhdistyksiä. Yhdistykset olivat paikallisia, ja ne kuuluivat paikallisen suojeluskunnan esikuntaan. Tehtävänä oli auttaa suojeluskuntien varusteiden ja esimerkiksi lääkintätarpeiden valmistuksessa, kerätä varoja avustustoimintaan, ja toimia liikekannallepanon aikana lääkintä- ja huoltoapuna.

Järjestöön kuului vain naisia, ja lottatyö oli vapaaehtoista. Vuonna 1920 alkoi näyttää siltä, että Lotta Svärd -yhdistykset tarvitsivat oman ja itsenäisen keskusjohdon. Rekisteriin valtakunnallinen Lotta Svärd -yhdistys merkittiin 9. syyskuuta 1920. Nimen järjestö sai Runebergin Vänrikki Stoolin tarinoiden runosta Lotta Svärd."

Lotta Svärd -järjestöstä kehittyi talvi- ja jatkosodan aikana maailman suurin naisten vapaaehtoinen maanpuolustusjärjestö. Ilman lottien valtavaa työpanosta niin kotirintamalla kuin sotatoimialueella Suomi ei olisi selviytynyt viime sodista itsenäisenä kansakuntana.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

5Suosittele

5 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (17 kommenttia)

Käyttäjän mmarttila kuva
Markku Marttila

Huomasin palstalla Veikko Vilmin Lotta-aiheisen blogin, jossa pääpaino oli enemmänkin Kuopiolla, Jenni Haukiolla, Jukolan Viestillä, Sauli Niinistöllä, Minna Canthilla, Mikael Agricolalla jne.

Suomalainen Lottaperinne ansaitsee tulla huomioiduksi välittömällä kunnioituksella nimenomaan ja suoraan Lotta Svärd järjestön toimintaa kohtaan. Järjestön marginalisointi tavalla, jossa se on täytteenä (vaikkapa muodon vuoksi otsikkona) jossain muussa kerronnassa, ei tee oikeutta Lottaperinteen vaalimiselle.

Käyttäjän vilenin kuva
Aimo Remes

Kärsämäkinen lötta Nanni Isoaho nimitettiin luutnantiksi ja toimi rauhanjälkeen puolustusvoimien pesulanjohtajana.

Käyttäjän PerttiRampanen kuva
Pertti Rampanen

Käsittämätöntä kommentointia Veikko Vilmin blogista Markku Marttila!

Totta kai Suomen Lottaperinneliitto ry kytkeytyy suoraan Lotta Svärd-järjestöön.
Ei kai sitä tarvitse erikseen korostaa? Lottaperinneliiton juhla oli Vilmin blogissa ennen kaikkea pääpointti. Toki tekstiin oli saatu mahtumaan muutakin asiaa. Ei haitannut!

Veikko Vilmin kirjoituksen perusteettomalla kritikoimisellasi menettää Sinun blogisi, kirjoittamismielessä, minun silmissäni paljon arvokkuuttaan.

Väittämääsi kunnioituksen puutetta, enkä Lotta Svärd-järjestön marginalisointia huomannut Vilmin blogissa mitenkään. Kommenttisi on hyvin ikävänsorttinen. Ei tällaisin vastakkainasetteluin lottien muistoa ole syytä vaalia.

***

Lotat ja heidän suuriarvoinen työnsä on kunnioituksin aina muistettava. Kuten myös Suomen Lottaperinneliitto ry:n aktiivien lottatyön muistonvaalimistoiminta. Hyvää juhlapäivää!

Käyttäjän mmarttila kuva
Markku Marttila

#6 Rampanen: Huolehdit aivan turhia. Tunnen kyllä Lottaperinneliiton toimintaa, samoin Lotta Svärd säätiöstä tiedän yhtä ja toista. Lottamuseossa Tuusulassa olen käynyt muutaman kerran; se on eräs mielipaikkojani Helsingin seudulla.

Tarkoitin yllä olevassa kommentissani nimenomaan sitä, että Veikko Vilmin avaus oli jotenkin epämääräinen sekoitus Jukolan viestiä, Kuopion toria, Jenni Haukiota, Minna Canthia, Mikael Agricolaa etc etc; siis sellaista, jolla ei ole mitään tekemistä Suomen Lottien kanssa. Varjoon jäivät niin lottien perinneliitot kuin säätiökin ja ennen muuta lottien kunnianarvoisa ja uhrautuva työ valtakuntamme kohtalonhetkillä viime sodissa.

Vilmin esitys oli lähinnä kuorrutettu Lottaperinneliiton juhlavuodella. Tärkeilyyn oli jätetty 'riittämiin' tilaa, jotta Vilmin oma kirjallinen tuotanto ja esiintyminen ym. saataisiin sekin esille, huh. That's all. Sitä paitsi Vilmin blogissa on ennakkosensuuri, mitä sopinee myös ihan vähän ihmetellä.

Olen sekä pahoillani että harmissani joutuessani näin kommentoimaan vielä sinun viestiäsi. Lottien kunniaa tässä halutaan korostaa; ei kenenkään muun. Monien vanhemmat ja isovanhemmat ovat olleet isänmaamme palveluksessa lottatoiminnassa ja sotarintamalla. Turuille ja toreille he eivät halunneet omilla ansioillaan tärkeilemään.

Käyttäjän PerttiRampanen kuva
Pertti Rampanen Vastaus kommenttiin #8

Ensimmäiseen kommenttisi kappaleeseen:

En ole väittänytkään, että Sinä et tunne Lotta Svärd- järjestön toimintaa, mutta älä epäile sitä meiltä muiltakaan. Kuten Veikko Vilmiltä.
Eihän hänen blogissaan varmaankaan ollut tarkoituskaan käydä enemmälti läpi Lotta Svärd-järjestön historiaa. Se olisi oman bloginsa paikka.

Olen minäkin käynyt lottamuseoissa, Tuusulan-, ja Tampereen Suojeluskunta- ja Lottamuseossa. Kyse ei tässä ole siitä kuka missäkin on käynyt.

Käyttäjän jormamoll kuva
Jorma Moll

Niin ...... kunnia lotille. Hehän eivät kantaneet asettakaan.

Erityinen kiitos ilmavalvontalotille jotka Helsingin tehokkaan ilmavalvonnan ansiosta pelastivat kymmenien tuhansien helsinkiläisten hengen, mm meidän perheen. Olin äidin sylissä Tunturikadun kellarissa kun Helsinkiä pommitettiin. En tietenkään muista tästä mitään, mutta vanhemmat ovat kertoneet.
Isä rakensi väestönsuojia.

Käyttäjän mmarttila kuva
Markku Marttila

Todellakin, lottia oli sodan aikana kuten tiedämme ilmavalvontatehtävissä monilla alueilla Suomessa. Helsingin ilmapuolustukseen koulutettiin Ilmatorjuntarykmentti 1:n yhteyteen lottien muodostama 14. Valonheitinpatteri. Suomalaisen maanpuolustuksen erikoisuus, joka kertoo sodan loppuvaiheen tukalasta tilanteesta.

https://www.kirkkojakaupunki.fi/-/ilmapuolustus-pe...

"14. Valonheitinpatteri oli jatkosodan lopulla muodostettu Lotta Svärd -järjestön lotista (valonheitinlotat) koottu valonheitinpatteri Helsingin ilmapuolustukseen. Lottien hoitama patteri vapautti miehiä muihin tehtäviin, jopa rintamalle. Kyseessä oli ainoa Suomen armeijan naisista kokoonpantu sotilaallisesti toimiva, taisteluvastuuta kantamaan tarkoitettu yksikkö. Valonheitinpatteri toimi loppukesästä 1944 lähtien jatkosodan loppuun asti, joutumatta kuitenkaan taistelutehtäviin."

Käyttäjän Pekka Toivonen kuva
Pekka Toivonen

Suurhyökkäyksen ollessa käynnissä koulutettiin Laajasalossa touko-kesäkuun vaihteesta1944 alkaen 215 vapaaehtoista lottaa valonheitin- ja kuulosuunnintehtäviin.

Vuonna 1944 kesällä valonheitinlotille jaettiin myös aseet. Lupa aseistamiseen tuli sekä ylipäällikkö
Mannerheimilta että lottakomentaja Luukkoselta.

Tämä Helsinkiä puolustamaan koulutettu lottapatteri oli ainoa aseistettu naisyksikkö sotiemme aikana.

Helsingin ilmansuojelusta vastasivat siis yksinomaan miehet ja nuorukaiset talvi-ja jatkosodan aikana lukuunottamatta tätä kesän 1944 poikkeusta. Helsinkiä ei kuitenkaan pommitettu enää helmikuun suurpommitusten jälkeen.

Helsingin suurpommitukset helmikuussa 1944 , Martti Helminen ja Aslak Lukander , WSOY 2004.

Käyttäjän jormamoll kuva
Jorma Moll

#3

Arkistoista löytyi vanha kirjoitukseni Kallio- lehdestä.
Äitimme sisar oli ilmavalvojama Tilkan sotilassairaalan katolla.

¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨

(Kallio- lehti 11.3.01)

SOTASAAVUTUS JA SAAVUTUS

Hiljakkoin on taas lehdissä ollut puhetta Helsingin pommituksista, talvella 1944. Suurin osa pommeista, jopa 90% ja ylikin, pudotettiin kuitenkin mereen tuonne Eestiluodon vesille. Siellä ne taitavat lojua tänä päivänäkin. Voimakas it- tuli ja ovela hämäys pelottivat pommittajia.

Helsingin pommituksissa kuoli vain noin puolitoista sataa kaupunkilaista. Jos kaikki tänne tarkoitetut pommit olisi onnistuttu pudottamaan kantakaupunkiin, olisi arvioiden mukaan kuolleita ollut tuhansia, ehkä yli kymmenen tuhatta, me näiden joukossa.

Me asuimme tuolloin Töölössä, Oksasenkadulla. Äiti kertoi usein kuinka hän oli pidellyt minua pommisuojassa sylissään pitkiä aikoja, kunnes ”vaara ohi” - merkki annettiin. Isä oli väestönsuojia rakentamassa.

Ilmapuolustuksella oli käytettävissään tehokkaita tykkejä. Vuosaaren metsään keksittiin pinota isoja halkopinoja, jotka pimeässä sytytettiin tuleen. Näin harhautettiin lentäjiä myöskin ainakin jonkin verran.

Voimakkaasta it- tulesta johtuen hyökkääjät joutuivat pudottamaan pomminsa korkealta, jolloin osumatarkkuus oli ymmärrettävästi heikko. Näin kertoo Ilmailumuseoyhdistys ry:n hallituksen jäsen Carl- Fredrik Geust.

Ilmatorjunnan ensisijainen tarkoitus olikin muodostaa pelottava ja sokaiseva ”tulimuuri” lähestyvien pommikoneiden eteen. Näin ollen ei ollut edes ensisijaisesti tarkoitus pudottaa vihollisen koneita.

Osuneista pommeista mieleen tulee Aleksis Kiven koulun päätyyn osunut pommi, josta kuvia on nähty lehdissä moneen kertaan. Koulun pääty korjattiin ja toiminta jatkui.

Olen joskus raitsikan ikkunasta katsellut, että sen päädyn rappauksessa taitaa vieläkin näkyä vanhan ja korjatun raja.

Myös Porthaninkadun rakennukset saivat osumia.

Valtaosa taloista säästyi kuitenkin. Painavasti onkin sanottu, että vihollinen ei saanut Kallion puutaloja hajalle, mutta suomalainen insinööri ja arkkitehti saivat, 60- luvulla, tietenkin asianomaisen hallinnon nyökkäillessä, meidän kalliolaisten katsellessa vierestä.

Minäkin muista kuinka Siltasaarenkatu 8 revittiin
hajalle. Asuimme siinä vieressä. Talo oli hyvin rakennettu, kova pala purkajille, tiiltä ja teräskiskoa. Huhuiltiin, että purkajafirma oli mennä konkurssiin kovan urakan kanssa.

Sanotaan, että suurimmat erehdykset yhteiskunnassa tehdään, koska enemmistö on välinpitämätöntä.
Taitaa olla erityisen tärkeä lause meille Eu- kansalaisille. Me kyllä huomaamme asiat, mutta mielekäs tapa toimia puuttuu.

Nyt on saatu aikaan niin hirvittävän tiheään asuttu kaupunginosa, että se hakee vertaistaan ainakin Euroopasta, ellei koko maailmasta.

¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨

Käyttäjän mmarttila kuva
Markku Marttila

Hyvä kirjoitus Helsingin erinomaisesta ilmapuolustuksesta, johon onneksi osattiin ajoissa satsata tarpeeksi niin että pahimmalta vältyttiin.

Helsingistä ei tullut "pohjolan Dresdeniä", vaikka Neuvostoliitto ankarilla ilmapommituksillaan helmikuussa 1944 nimenomaan pyrki murtamaan koko kansakuntamme henkistä kanttia ja puolustustahtoa.

Olen joskus asunut Käpylässä ja muistan, miten puhuttelevaa on käydä Taivaskalliolla katsomassa vieläkin kovin järeännäköistä sodanaikaista ilmatorjuntapatterin tuliasemaa.

Käyttäjän jormamoll kuva
Jorma Moll Vastaus kommenttiin #9

#9
Joskus olenkin kirjoitellut , että onko sodanaikaisia Helsingin puolustajia palkittu tarpeeksi. Hehän pelastivat vähintään tuhansien ihmisten hengen. Näin olisi mahdollisuus palkita torjuntatoimenpiteisiin osallistuneita.
Yleensä sotasankareita ovat ne, jotka ovat tuhonneet ja tappaneet vihollisia mahdollisimman paljon. Ilmatorjunnan tehtävähän ei kaikkina aikoina ollut ampua alas vihollisen koneita vaan karkottaa ne pois Helsingin taivaalta mm valonheittimiä ,palavia halkopinoja ja valojuova- ammuksia käyttäen.

Käyttäjän Pekka Toivonen kuva
Pekka Toivonen Vastaus kommenttiin #11

Helsingin ilmatorjunnasta vastasi everstiluutnantti Pekka Jokipaltio, joka oli myös kehittänyt järjestelmän ja strategian.

Jokipaltio ylennettiin everstiksi ansioistaan Helsingin puolustajana vuonna 1944.

Pienellä viiveellä eli jatkosodan päätyttyä hänet olisi myös voinut nimittää Mannerheim-ristin ritariksi. On nimittäin huomattava, että neuvostoliittolaiset lentojoukot raportoivat Stalinille Helsingin tuhoutuneen täysin helmikuun 1944 pommituksissa. Suomalaisten ei ollut syytä antaa Stalinin muuta luulla palkitsemalla Helsingin puolustajaa ja kaupungin pelastajaa korkealla kunniamerkillä ennen rauhantekoa.

Helsingin puolustukseen osallistuneet tekivät Jokipaltion johdolla mahdottomasta mahdollisen.

Käyttäjän mmarttila kuva
Markku Marttila Vastaus kommenttiin #12

En ajoissa huomannut viestiäsi, Pekka Toivonen. Niinpä tuli jonkin verran päällekkäisyyttä. Mutta ainakin tuli esille oikea mies, Helsingin ilmapuolustuksen grand-old-man, eversti Pekka Jokipaltio. Se tässä on merkittävää.

Käyttäjän jormamoll kuva
Jorma Moll Vastaus kommenttiin #12

#12

Eikö Jokipaltiota olisi voinut palkita rauhan tultua, tai vaikka vieläkin.

Käyttäjän mmarttila kuva
Markku Marttila Vastaus kommenttiin #11

"Helsingin ilmapuolustus perustui sulkujärjestelmään. Lähestyvien lentokoneiden reitille ammuttiin usean patterin voimin etukäteen laskettu sulkutuli. Oli todettu, että kokematon lentäjä aina pudottaa pomminsa sulkutulen leimahtaessa silmien edessä. Myös kokeneemmat lentäjät saattoivat tehdä saman, etenkin rasittuneina."

Robert Brantberg pitää Ilmatorjuntarykmentti 1:n komentajaa, eversti Pekka Jokipaltiota 'Helsingin pelastajana'.
http://www.brantberg.fi/Jokipaltio%20Pekka.htm

Jokipaltio oli sodan aikana Helsingin ilmapuolustusta suunnitellessaan kehittänyt tehokkaan ilmatorjuntaratkaisun, joka perustui valoefektiä lisäävän ammustyypin käyttöönottoon sekä voimakkaasti keskitettyyn it-tykistön sulkutuleen.

Nurmossa v.1901 syntynyt eteläpohjalaistaustainen Pekka Jokipaltio on yksi hyvä vaihtoehto palkittavaksi Helsingin pelastajana 1944. Eversti Jokipaltio on kuollut v.1977 kylmän yya-kauden aikoina, joten hänelle ei paljoa kiitoksia tainnut herua. Helsingissä on hänen mukaansa nimetty tie Käpylän kaupunginosassa; komealle Taivaskalliolle johtava Pekka Jokipaltion tie.

Käyttäjän mmarttila kuva
Markku Marttila

Suosittelen Lottamuseossa käyntiä kaikille, jotka eivät vielä ole tutustuneet Tuusulan Hyrylän rikkaassa kulttuurimaisemassa sijaitsevaan perinnemuseoon.

http://www.lottamuseo.fi/

Lottamuseo on paikka, jossa on käytävä uudelleen; yhdellä käynnillä ei voi sulattaa kaikkea. Alla vain yksi väläys museon tarjoamasta monipuolisesta sisällöstä: LOTAN TARINA– Vaadi aina enin itseltäsi!

_______________________

"Museon päänäyttely Lotan tarina – Vaadi aina enin itseltäsi kertoo lottajärjestön historiasta. Lotan tarina on elämyksellinen ja koskettava näyttely, jonka lähtökohtana ovat lottien henkilökohtaiset kokemukset. Lotan komennukselle halki Suomen kävijä pääsee lääkintälotan ja esikunnassa työskennelleen lotan tarinoiden johdattamana. Tämä multimedian avulla toteutettu lotan kertomus on yhdistetty samalta komennukselta kuvattuun valokuva-albumiin. Yhdessä nämä kaksi tarinaa – alkuperäinen ääni ja valokuvat – muodostavat ainutlaatuisen ja koskettavan Lotan tarinan."

Alkuperäisiä valokuva-albumeja, jotka kertovat lotan rintamakomennuksista tai eläinlääkintälotan päivittäisestä työstä, on museon uudessa näyttelyssä mahdollista selata kosketusnäytöiltä. Harvinainen kuvaus kokonaisen kaupungin lottatoiminnasta herää henkiin nykyaikaisen tekniikan avulla.

Käyttäjän mmarttila kuva
Markku Marttila

IS - 100 tarinaa sodasta: "Kahden suurpommituksen jälkeen helmikuussa 1944 Helsingin kouluihin tuli tieto, että ilmatorjunta tarvitsisi apua."

https://www.is.fi/suomi100/art-2000005399454.html

Toimituksen poiminnat